Kuusamo: Pieni Karhunkierros

 Tänään oli reissun pisimmän (ja mahdollisesti viimeisen pitkän) lenkin aika. Retkeiltiin Oulangan kansallispuistoon ja kierrettiin 12km pitkä Pieni Karhunkierros. Juuman parkkipaikka löytyi helposti, mökiltä kohteeseen 23km ja 30min eli hirveän kauas ei tarvinnut huristella. Parkkipaikalla oli useita autoja yhdentoista aikoihin, mutta isolle parkkipaikalle sai hyvin parkkeerattua. Heti alusta löytyi Karhunkierros lähtöpiste. Matkaan reippain ja avoimin mielin. Aurinko paistoi, taivas oli sininen ja lämpötila huiteli varmaan ainakin +15°C. Tarkeni, mutta metsän siimeksessä oli varjoa, koirat pääsi monta kertaa kahlaamaan veteen ja nestettäkin kului 2,5l.  





Luontoon.fi kertoo Pienestä Karhunkierroksesta seuraavaa: "Juuman läheisyyteen sijoittuva 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros vie kulkijan Oulangan kansallispuiston eteläisimpään osaan. Maisemareitiksi kutsutun päiväreitin varrella pääsee ihastelemaan upeaa Oulangan luontoa: kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja suojaisia metsiä. Pienen Karhunkierroksen varren eliölajisto on erikoislaatuinen ja monipuolinen johtuen osittain etelä-pohjoisrinteiden tarjoamista kasvupaikoista. Pieni Karhunkierros sopii suhteellisen hyväkuntoisille, koska nimestään huolimatta reitti on varsinainen kuntopolku. Kiviset, kuluneet polut ja jyrkät nousut antavat kulkijalle haasteita. Palveluvarustusta, kuten riippusiltoja, maaporrastuksia ja pitkoksia, on kuitenkin runsaasti helpottamassa kävelyä. Reitin varrella on useita tulentekopaikkoja sekä kaksi tupaa."

Reitti alkoi nousulla ja rappusilla. Hapotti valmiiksi. Rappusia riitti  koko reissun ajan. Hapotti melkoisesti lisää. Menneen viikon retket tuntui alakropassa ja välillä täytyi kaiteiden avustuksella hinautua ylös. Rallattelin itsekseni Antin tyyliin: jos nyt jaksan viel tän yhden portaan yli, onks sen jälkeen uudet portaat... jaksaa jaksaa. Portaat oli reitin vaativin osuus, mutta ei nekään nyt niin pahat olisi ollut ilman valmiiksi kipeitä kinttuja. Muuten maasto oli mukavaa ja vaihtelevaa. Merkattu reitti oli selkeä ja niin karttoja kuin opastekylttejäkin oli tiuhaan. 




Olin miettinyt ja murehtinut rappusia etukäteen koirien - lähinnä Hupin - kannalta. Rappusten takia mietin, viitsinkö reitille edes lähteä pentukoiran kanssa. Onneksi rappuset oli monessa kohdassa sellaiset, että koirat pääsi kulkemaan niiden vierellä. Pahimpien rappusten ajan PikkuHupi sai joutui tyytymään sylikyytiin. Riippusilta ylitettiin neljästi ja Hupin mielestä ylittäminen oli aina yhtä jännittävää. Hupi veti jarrun päälle ennen siltaa, mutta asteli kuitenkin reippaasti. Joka sillalla alkumatkasta kulki matalassa kyyryssä ja piippaili, mutta silti käveli loppuun asti reippaasti omin jaloin. Oli sillat aika kapeita ja huojuvia, joten ymmärrystä pikkukoiralle. 


 Kalliosaari.
 Jyrävä.
Reissussa vierähti 5h. Yllättävän nopeasti ja kivuttomasti meni kun keskittyi hymyhuulin ihailemaan upeita maisemia. Upeita nähtävyyksiä riitti pitkin matkaa ja upeinta oli Jyrävä. Vesi on mielestäni upein elementti ja veden voima on vain aivan käsittämätön. Minä, koirat & kamera mentiin tämäkin reissu keskenämme. Hienosti pysyttiin reitillä ja löydettiin autolle. Kyllä minusta vielä retkireima tulee! Koirat kulki tänään samassa talutusvyö, flexi, jakaja ja valjaat yhdistelmässä - hyvin toimi. Vauhtia meinasi olla ajoittain liikaa, mutta kyllä koiratkin on ollut poikki reissun jäljiltä. Huikeita retkikavereita ollut nämä Punanutut. Pentunen on yllättänyt reippaudellaan.

Kommentit

  1. Voi että, niiin tervettä elämää vietät/tte! Tervetuloo tänne oravan pyörään! tv.grandgrandmother

    VastaaPoista
  2. Oli huikea reissu. Niin hienoa ja haastavaa maastoa. Olisipa täälläkin! Tultiin jo eilen kotiin kun ei jaksettu enää pitkää reissua vetää ja piti maanantaina aamulla aikaisin alunperin lähteä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit