Kuusamo: Valtavaaran huiputus

Tänään meillä oli suuntana Valtavaara ja 6km pitkä Valtavaaran huiputus. Tämä reitti kulkee Karhunkierrosta pitkin Rukalta Valtavaaran laella olevalle palovartijan majalle, reitti laskeutuu Valtavaaran kodalle ja Rukalle palataan vaaran itäpuolta. Reitiltä löytyy Valtavaaran päivätupa, Valtavaaran kota ja Valtavaaranlammen laavu. 
 
Luontoon.fi kertoo Valtavaarasta seuraavaa: "Valtavaaran-Pyhävaaran suojelualue sijaitsee Kuusamossa, Rukan matkailukeskuksen koillispuolella. Alue koostuu kolmesta erillisestä osasta: Valtavaarasta, Pyhävaarasta ja Juhannuskallion alueesta. Kuusamon korkeimpiin kuuluva vaara tarjoaa jokaiselle luonnossa liikkujalle jotakin. Monimuotoiselta alueelta löytyy upeita näköaloja, vaativia latuja, karaistuneita tunturikasveja, harvinaisia lintuja ja satumaisia tykkyvaaroja. Valtavaara sopii erinomaisesti sekä kesä- että talviretkeilyyn. Vaellusreitti Karhunkierros kulkee Valtavaaran kautta. Rukan-Valtavaaran alueen vaarat ovat jäänteitä muinaisesta svekokarjalaisesta vuoristosta, jota ajan hammas on kuluttanut säästäen ainoastaan kovimmista kivilajeista koostuvan osan. Alue sijaitsee valtaosaltaan muuta Kuusamoa korkeammalla, joten alueella on paljon erilaisia luontotyyppejä. Valtavaaran suojelualueelta löytyy paljaita kallioita, kuusimetsiä sekä soisia painanteita. Ruka-Valtavaaran vaaraketjusta löytyvät Kuusamon korkeimmat vaarat, Valtavaara yltää 492 metrin korkeuteen. "
 



 
Lähtö tapahtui Saaruan parkkipaikan tuntumasta. Parkkipaikka löytyi helposti Mapsista kun kirjoitti Saarua, ensiksi tulee asuntovaunualue ja sen jälkeen tien perällä on parkkialue. Parkkialueen luota löytyi hyvät reittiopasteet ja niiden johdosta oli helppoa lähteä oikeaan suuntaan. Koko reitti oli todella hyvin opastettu ja polku oli selkeä, joten eksymisvaaraa ei ollut. Olisin selvinnyt parkkipaikalta Valtavaaran huiputuksen kautta takaisin parkkipaikalle yksinkin ja se on jotain. Heti alkumatkasta on nousua nousun perään, puuportaita, kiviportaita, juurakkoa. Heti alkumatkasta meitä vastaan tuli porukkaa isojen rinkkojen kanssa. Samalta reitiltä tosiaan kulkee myös Karhunkierros ja varustuksesta huomasi selvästi, kuka oli pitkällä reissulla. Ensimmäinen kohtaamamme mieshenkilö kysyi voisinko ottaa kuvan hänestä. Hän kertoi, että oli reissannut yli 80 kilometriä pitkän reissun yksin ja totesi, että ei kukaan hullu enää siihen ikään lähde tuollaiselle reissulle. Kuulemma suorituksen jälkeen maistuu pari olutta. Nostan hattua. Vielä joskus minäkin. Luultavasti en kuitenkaan yksin.

Aamulla satoi vettä, mutta viivytimme lähtöä ja lähdimme reissuun vasta sateen loputtua. Sateen jälkeinen ilma oli raikas, lämpötila huimat +7°C. Oikein hyvä retkikeli niin ihmisten kuin koirienkin kannalta. Liikkuessa tarkeni hyvin ja kuumakin tuli, mutta pysähtyessä tuli kylmä. Erityisesti huipulla tuuli tuiversi ja sormikkaat ei olisi ollut yhtään liioiteltua. Ötököitä ei ollut liikkeellä oikeastaan ollenkaan ja se oli mahtavaa Hossan reissun jälkeen. 
 





Valtavaaran huiputus oli muutenkin miellyttävämpi retkikokemus kuin Hossa ja Ölökyn ylitys. Hossan maasto oli todella vaihtelevaa ja rankkaa. Nousut ja laskut oli jyrkkiä. Joutui koko ajan katsomaan jalkoihinsa ja keskittymään kulkemiseen. Valtavaarassa noustiin korkeammalle, mutta eteneminen oli huomattavasti miellyttävämpää. Polku oli tehty hiekkamurskeella, joten polulla oli helppo pysyä ja äärimmäisen miellyttävä kulkea.  Alkumatkasta tuli nousua nousun perään, jalkoja hapotti ja hengitys tiheentyi. Todella nopeasti sai ihailla upeita maisemia. Maisemia sai ihailla pitkät pätkät ja silloinkin kun ei nähnyt maisemia, ympäröivä luonto oli kaunista katseltavaa. Huipulla oli huikeat näkymät, mutta usva haittasi vähän näkyvyyttä. Huipulta laskeutumisen jälkeen maasto alkoi olla paikoitellen märkää ja joissain kohdissa suomaista. Minä olin matkassa lenkkareissa (vaelluskengät ostoslistalle), joten loppumatkasta sukat oli litimärät. Pysähdyimme kuvaamaan monta kertaa ja muutaman kerran juottamaan koirat, mutta muuten ei taukoiltu. Reissu  3h 30min. 
 
Taukopaikat oli huikeita ja niillä olisi viihtynyt varmasti. Meillä ei ollut eväitä mukana, joten ei jääty taukopaikoista nauttimaan pidemmäksi aikaa. Erityisesti Valtavaaranlampi oli todella kaunis ja mystinen paikka. Lammen päällä leijaili usva ja melkein pystyi näkemään satuhahmojen tanssahtelevan lammen laidalla.  Jos lämpötilat olisi korkeammat, uiminen kelpaisi tuollaisessa paikassa. Kannattaa ottaa uikkarit ja pyyhe matkaan.
 
Koirat kulki tämän reissun talutusvyössä, ManMatin vetonarussa, jakajassa ja y-valjaissa. Toimiva setti. Alkumatkasta Hupi kulki flexissä, joka oli talutusvyössä. Koirilla meinasi olla liikaa intoa ja vauhtia, mutta meni paremmin kuin Hossan lenkin aikana. Käskyllä koirat kulki takanani, oli kauhean kätevää erityisesti laskuissa ja tiukoissa paikoissa. Nousuissa vetoapu on itselle miellyttävää, mutta koiria säästääkseni hillitsin nousujakin. 
 

Kommentit

  1. Valtavaara on kyllä hurjan hieno ja lasku/nousu sieltä Rukalle haastava. Olen vaeltanut Karhunkierroksen joskus vuonna yksijakaksi ja käynyt myöhemmillä reisuilla lyhempiä kävelyjä (niistäkin on tosin aikaa).

    VastaaPoista
  2. Voi miten hienoja kuvia ja maisemia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit