Tehotoko 4



Torstaina 31.05. neljännet tehotokot. Kouluttajana  Tiina. Treenaamaan pääsi Hupi ja teemana seuraaminen.

Hupin ensimmäiset tehotokot, Hupin ensimmäiset treenit uudessa ryhmässä, Hupin ensimmäiset treenit Tamskin ulkokentällä - samalla kun verkon toisella puolella viereisellä kentällä oli agilitytreenit. Mitä tekee Jenny? Kaikista maailman liikkeistä valitsee aiheeksi perusasennon / seuraamisen. Meidän inhokkiliikkeen, murheenkryynin ja sen ainaisen fiiliksen laskijan. Hattua nostan itselleni sen takia, että tein näin. Poistuin kauas omalta mukavuusalueeltani, eikä treenit ollut minulle helpot. Perusasentoa ja seuraamista ei ole hirveästi tehty, koska turhauma on niin valtava. Treeneissä tuntui välillä siltä kun ei olisi tiennyt pitääkö itkeä vai nauraa.

Hupi otti välillä häiriötä agilitystä ja ihmisistä kentällä, mutta pystyi kuitenkin tekemään hommia ja oli ihan hiljaa koko treenien ajan. Häiriöherkkyys näkyi häiriöiden katseluna ja piti kerran tai pari käydä sanomassa moi vieressä katsoville ihmisille. Pitkästä aikaa. Ymmärrän hyvin, koska aihe oli tosi tylsä Hupille ja minäkin olin treeneissä pitkästä aikaa blaah-fiiliksillä. Siihen nähden olenkin aivan todella tyytyväinen Hupsukan käytökseen.

Näytin, miten on tehty perusasentoa ja seuraamista. Tuli heti palautetta kädestä, mutta Hupi tarvitsee vahvan käsiavun tai kulkee aivan omilla reiteillä. Perusasennossa Hupi tökkii kättäni ja en saisi huomaamattani palkata sitä siitä. Kokeilimme parilla eri tapaa. Ensimmäisessä harjoituksessa käskin Hupin istumaan, menin vierelle ja palkkasin vain kontaktista. Toisessa harjoituksessa käskin Hupin sivulle, kuten tähänkin asti (käsi reidessä kiinni), mutta laitoin käden normimoodiin kun Hupi oli tullut sivulle. Palkkasin oikeasta kädestä kontaktista. Siitä seuraa-käsky ja yksi askel eteenpäin. Hupi jäi jälkeen ja siitä voi huomauttaa, vaikka reiteen taputtamalla. Hupi ei oikein ollut harjoituksessa mukana. Minun pitäisi löytää itseeni into näissä harjoituksissa ja sitä myötä myös Hupiin. Molempien mielestä tämä on tällä hetkellä mälsintä ikinä ja siltä se myös näyttää. Minun pitäisi olla reipas, innokas, iloinen ja ennen kaikkea tosissani näissä kaikissa. Minun pitäisi palkata Hupia vaikka lelulla ja näyttää, että tässä on tosi kiva olla. Tällä hetkellä siinä ei ole kiva olla - ei minulla, eikä toki myöskään Hupilla.

Meitä oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten toiseen settiin jäi aikaa. En ollut miettinyt etukäteen, joten valitsin äkkiä aiheeksi kapulan pitämisen. Halusin tehdä liikkuroidusti ja kysyä, mitä mieltä kouluttaja on. Hupi oli tosi hieno! Käsien lähestyessä teki suulla pienen napsautuksen ja niitä häiriökäsiä voi vahvistaa, kuten olen tehnytkin. Muuten ei moitittavaa. Ennen treenejä Hupi teki hyvän paikkiksen muiden kanssa, palkkailin välissä.

Vielä hallilla mietin, että TOSI PITKÄSTÄ aikaa Hupin treenien jälkeen pettyneet fiilarit, mutta ajatukset muuttui nopeasti positiivisemmaksi ja mietin, kuinka paljon hyvää tässäkin treenissä oli.  Poistuin omalta mukavuusalueelta, teimme inhokkia isossa häiriössä ja Hupi teki hommia kaikesta huolimatta. Huima kehitys!

ILO teki omatoimisesti ruutua ja ohjattua. Ruutua kerta lelulla ja kerta normisti. Hienosti lukitsi ruudun, juoksi vauhdikkaasti ja reagoi käskyyn, mutta mutisi vaimeasti ennen seuraa-käskyä. Odotusarvo siinä, että kohta juostaan kovaa mamman luokse. Ohjattu kerrasta oikein! Vähän jää kiinni seuraamisessa kapuloihin, täytyy kiinnittää huomiota tai voi äkkiä tehdä omia ratkaisuja kapuloiden kanssa. Viimeiset treenit ennen koetta ja näillä mennään, koska enää ei ole mitään tehtävissä. Me osataan kyllä ja jää vain nähtäväksi, kuinka meidän käy. Pääasia, että päästään pitkästä aikaa kehään ja koitetaan ainoastaan muistaa pitää hauskaa yhdessä. ♥

Kuvan on ottanut Aino Vakkilainen

Kommentit

Suositut tekstit