VOI2 248,5p, sij. 1/2



Lauantaina 02.05. koitti odotettu ja jännitetty päivä. Pari viikkoa aikaisemmin olin saanut yöllisen aivopierun ja ilmoittanut Ilon ensimmäiseen VOI-tokokokeeseen. Osasyyllinen aivopieruun on ystäväni Eija, joka innostui ajatuksesta ja päättikin ilmoittautua Kaylan kanssa samaan kokeeseen sitä viimeistä AVO1-tulosta hakemaan.

Treenasin ahkerasti ja vahvistelin erityisesti meidän ongelmakohtia. Treenit kulki vaihtelevalla menestyksellä ja olin kauhuissani lähestyvästä kokeesta. Koeviikko oli kamala, vatsaa väänsi ja voin pahoin oikeastaan päivittäin. En keksi muuta syytä kuin kamalan jännityksen. Eija on samanlainen jännittäjä, joten jännitimme yhdessä ja myös koepäivänä meistä oli seuraa toisillemme. Saavuin kohteeseen pari tuntia ennen oman luokan alkamista.

Kokeen järjesti Nokian palveluskoiraharrastajat ry hiekkakentällään Nokialla. Kenttä oli oikein kivalla paikalla, mutta juuri ennen parkkiin ajamista tien yli loikki rusakko. Mielessäni saattoi vilistä erinäisiä kauhukuvia tokokentän läpi juoksevasta rusakosta... ja aussiesta. Minua ei ainakaan rauhoittanut kun kuulin alueella olevan paljon rusakoita ja rusakoiden pitävän omia bileitä kentällä. Onneksi kammottavat rusakkobileet jäi kokematta.

Otin Ilon hengailemaan heti kun saavuimme kohteeseen. Halusin, että Ilo saa rauhassa katsoa mihin saavuimme. Avoimen luokan kahden ensimmäisen koirakon ajan Ilo sai olla autossa, mutta niiden jälkeen hain Ilon takaisin. Ilo hengaili rauhassa, makoili ja nautti vatsarapsuista. Onnea on upea koira, jolla on upea on-off. ♥ Odotellessa aivan rentoreiskana ja silti heti valmiina hommiin kun hommiin lähdetään, ilman mitään virittelyä.

Omaa vuoroa odoteltiin näin. ♥

Tuomarina kokeessa oli Harri Laisi. Luokkajärjestyksenä ALO, AVO, VOI ja EVL. Liikejärjestys näkyi seinällä kokeen aluksi ja VOI-liikkeet oli sekoitettu totaalisesti. 1. paikkamakuu 2. tunnari 3.  L (seiso ja istu) 4. ohjattu 5. luoksetulo 6. hyppynouto 7. seuraaminen 8. ruutu ja 9. kaukot. Koe alkoi tunnarilla ja totaalinen paniikki iski.

AVO luokka oli nopeasti ohi, palkinnot jaettu (Kayla AVO1 TK2 sij. 2/4 - onnea!) ja VOI häämötti. Voittajassa oli vain kaksi koirakkoa, joten se oli vielä nopeammin ohi. Minua jännitti ennen koetta hirveästi ja mietin moneen kertaan, miksi ihminen laittaa itsensä vapaaehtoisesti tuollaiseen tilanteeseen. Kehään päästessä jännitys haihtuikin savuna ilmaan, tokokupla löytyi ehkä paremmin kuin koskaan, minulla oli hyvä olla ja olimme tiimi. 

Paikkis aloitti voittajaluokan ja saimme kolmannen koiran riviä täydentämään. Käskytin Ilon viimeisenä maahan ja Ilo reagoi käskyyn heti. Paikkiksen ajan ohjaajat on piilossa ja se oli jännittävää. Koitin katsella Eijan naamalta, miltä teltan toisella puolella paikkisrivissä näyttää. Paikkiksen jälkeen sain kuulla, että Ilo oli tuijottanut Eijaa koko paikkiksen ajan ja kokeen jälkeen Eijaa luultiin Ilon kasvattajaksi. Saatoin naurahtaa. Voi hassu Ilo. Makuussa ei ollut ongelmaa, mutta käskytin Ilon ensimmäisenä istumaan ja Ilo tarvitsi kaksi käskyä. 

 Video ei mahtunut blogiin, joten piti lisätä youtubeen. Raah.

Tunnarilla oli vähän liikaa vauhtia ja hiekka vain pöllysi kun Ilo saapui tunnarikapuloille. Haisteli tarkasti ja toi oikean. L seisominen oli hieno, mutta toisella pätkällä jäi istumisen sijaan seisomaan. Tuomari ja liikkuri totesivat, että he eivät edes käskyä kuulleet ja epäilivät, ettei Ilokaan kuullut. Ilolla on takkuillut istuminen ennenkin, joten luultavasti johtui lähinnä siitä. Ohjatussa tuijotteli taas vähän kapuloita, mutta pysähtyi hyvin ja juoksi vauhdikkaasti oikealle kapulalle, joskin haukahduksen saattelemana. Ohjattuun olen erityisen tyytyväinen ja olisin voinut pitää voitontanssin keskellä kenttää. Luoksarissa ei reagoinut pysähdyskäskyyn ja jouduin antamaan toisen käskyn. En tiedä miksi valui läpi. Stoppi on toki reistaillut välillä. Käsky kuulosti kyllä videolla vähän erilaiselta kuin yleensä, kuuluiko epävarmuus? Vastauksen tietää vain Ilo ja arvailun varaan jää vastaus.

Hyppynouto hyvä, mutta minä annoin yhden käskyn liikaa. Olin vähän epävarma saako hyppää-käskyn antaa palauttaessa, mutta ei saa antaa. Ainakin varmisti kapulan palauttamista hypyn yli. Seuraaminen kauhean pitkällä pätkällä, jatkui ja jatkui aina vain. Ilo poikitti ajoittain, kontakti rakoili välillä (paikka silti säilyi), peruuttamisessa paikka haki ja yhteen perusasentoon tarvitsi käskyn. Asenne oli kiva. Ruutuun juoksi vauhdikkaasti ja varmasti, mutta meni jotenkin tyhmästi sisälle. Jäi vasemmalle takareunaan ja jouduin käskyttämällä korjaamaan. Korjaaminen on minulle aivan uutta ja Ilo ihmetteli hetken, mutta korjasi kuin korjasikin paikan. Sekosin liikkurin käskystä hetkeksi, koska olen tottunut kuulemaan "kohti aloituspaikkaa" ja tämä sekoili sekoitti Iloa entisestään, se juoksi "seuraamaan" ennen käskyä. Kaukot oli positiivinen yllätys kokeen aikana. Ilo teki oikeat vaihdot, kokonaiset asennot ja pysyi paikoillaan - olisi toki voinut olla täpäkämpi.

1. Paikalla makaaminen ryhmässä 2 min 9
2. Tunnistusnouto 8,5
3. Seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
4. Ohjattu noutaminen 9
5. Luoksetulo ja pysäytys seisomaan 5
6. Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 8
7. Seuraaminen 8,5
8. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 6
9. Kauko-ohjaus 9,5
10. Kokonaisvaikutus 8,5
Pistemäärä 248,5p, AVO2,  sij. 1/2
Kokeen jälkeen totesin Eijalle, että minulla on hyvä fiilis ja on aivan sama mitä sieltä tulee. En antanut itseni odottaa ykköstulosta, mutta oli pettymys hetken aika suuri kun sijoituimme ensimmäiseksi kakkostuloksen kanssa. Ykköstulos jäi uupumaan 7,5 pisteestä eli jos vaikka se luoksetulon stoppi olisi toiminut normaalisti...

Pääsin pettymyksestä nopeasti yli ja olen ollut kokeen jälkeen yhtä hymyä. Olen ollut enemmän fiilareissa kuin ykköstulosten jälkeen. Kuka olisi uskonut, että parhaat pisteet tulee ohjatusta tai kaukoista? En minä ainakaan. Olen todella tyytyväinen itseeni, että ensimmäistä kertaa muistin pelastella tilannetta lisäkäskyillä, enkä heittänyt hanskoja tiskiin kun tuli epäonnistuminen vastaan. Sain pidettyä itseni koemoodissa koko kokeen ajan ja minulla oli todella hyvä olla kehässä. Muistin kuunnella liikkuria joka kerta ja sekin oli varmaan ensimmäinen kerta. Selvisimme, vaikka minua jännitti ja oli tuskakuuma. On tosi paljon asioita, mihin olen tyytyväinen ja ensimmäistä kertaa ne menee yli siitä pettymyksestä. Vähänkö olen kehittynyt? Kunpa kestäisi.
Saimme tuomarilta kehuja ja minulla oli hyvä fiilis kokonaisuudesta, mutta palkintojen jaossa en vielä näyttänyt hilpeältä. Tuntui hölmöltä kiivetä poseeramaan ykköspallille kakkostuloksen kanssa. Palkintopussista löytyi pokaalin lisäksi lahjakortti nimilaatat.comiin, pieni herkkupussi, lelu, kakkapusseja ja laudeliina. Kivat palkinnot.

Ystävykset Kayla & Ilo.

Vähän meinasi Ilon piippailu lisääntyä kokeen edetessä, joten palkattomuutta pitäisi muistaa ottaa mukaan treeneihin. Sosiaaliseen Ilo vastasi minun mielestän ihan kivasti. Liikkeiden välit Ilo kulki kanssani, eikä sitä tarvinnut yhtään kalastella. Olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Treeniä, treeniä ja uusi yritys mahdollisimman pian. Me osaamme kyllä, mutta pitää saada vain kaikki (edes melkein kaikki) toimimaan samassa kokeessa...

Heti seuraavana päivänä kävimme lähikentällä tokoilemassa Sannan & Ketkun kanssa. Pakollinen korjaussarja. Jäävät muuten hyvät, mutta istuminen takkuili pahemman kerran. Sanna sanoi, että Ilo oli menossa istumaan, mutta jäi kuitenkin seisomaan - epävarma? Palkkailin jäävistä heti seisomiseen/maahan ja istumista vahvistelin erikseen.  Luoksarin stopista kävin palkkaamassa namilla ja vasta sitten luokse. Toisella kerralla heitin lelun stopista. Ruutu toimi, palkkailin maahanmenosta ja palasin ruudun ohi käveltyäni palkkaamaan vielä uudestaan.

Kommentit

Suositut tekstit