Wirneen leiri 2018


Keväisen viikonlopun 18-20.05. vietimme Wirneen leirillä. Wirneen leiri pidettiin viidettä kertaa ja tänä vuonna leiripaikaksi valikoitui Villa Taivaannasta Kiteellä. Kerrassaan mahtava leiripaikka, upeat puitteet, mukava henkilökunta, hyvät tilat, maittavat ruoat, kivat lenkkimaastot ja ennen kaikkea aivan täydelliset treenikentät. Meno-paluu kerrytti kilometrejä vähän alle 1000km ja tunteja reilu 14h. Matkaan lähdimme tällä kertaa tyttöjen kanssa kolmisin ja uljaaksi ratsuksemme pääsi Punto. Menomatka sujui jouhevasti Antti Tuiskun tahtiin hoilottaessa, mutta tulomatkalla väsy painoi ja silmäluomet oli raskaat jo tunnin ajomatkan jälkeen. Sinnittelin, kunnes tuli mieleen aiemmin saatu vinkki äänikirjasta. Pysähdyin, latasin puhelimeen Elisa Kirjan ja ilmaiskirjan Baskervillen koiran. Melkein 4h matkasta meni kuunnellessa JBL-kajarista äänikirjaa ja ikkunoista tuuli puhalsi virkistävästi. Yllättävän kivuttomasti meni pitkät matkat, vaikka välillä toivoi matkaseuraa. Äänikirjat JATKOON!!!

Lähdin matkaan yhdeksän aikoihin aamulla ja saavuin perille ensimmäisenä. Ehdin ihastella miljöötä, jutella Villa Taivaannastan väen kanssa, käydä koirien kanssa lenkillä upeissa maastoissa, valokuvata, treenata lyhyesti ja varata huoneen ennen kuin muut alkoivat saapua paikalle. Meidän huoneen valtasi Piilo-ihmiset ja meidän lisäksi huoneessa majoittui Sanni omistajineen, Mysti omistajineen ja Nooan omistaja. Nooa nukkui muualla, koska tytöt saattoi tuoksua vielä. Sijainnista huolimatta leirille osallistui 21 ihmistä ja useampi koira.

Tänä vuonna leirillä kouluttivat Olli Holmberg (HST Finland) tottista, Heidi Utriainen (Sporttirekku) agilityä ja Minna Pessi-Ahokas hakua. Lauantaina agilityä koulutti Mari Lukkarinen. Meidän ei pitänyt osallistua mihinkään koulutukseen, mutta sattumien kautta osallistuin Hupin kanssa lauantaina Marin kouluttamaan agilityyn. Takana oli agilitytaukoa, koska  meillä ei ollut mahdollisuutta aksailla  ollenkaan ilman niitä hallin omatoimitunnareita.  




Mietin kovasti mitä tekisimme ja esteille irtoaminen oli meidän lyhyiden pätkien teema. Haastavaa meinaa olla, koska ei olla hirveästi irtoamista harjoiteltu ja äitiä on tärkeä tuijotella. Irtoamistreeniä teimme vain muutamalla esteellä ja kouluttaja palkkasi Hupia. Nyt vain treeneihin irtoamista ja palkkaa muualta kuin minulta. Toisessa setissä sain vinkkejä keinuun, mutta testiin pääsee vasta myöhemmin. Hupia alkaa jännittää kun keinu liikkuu.

Molemmat koirat pääsivät tekemään tokoa ja agilityä. Ilo pääsi tekemään agilityä myös pentujensa omistajien kanssa. Vauhtia ja meininkiä löytyi, joka oli selvästi mieluisaa. Ilo oli kuitenkin vähän kaheli ja hyppäsi A-esteen harjalla hurjan loikan muutamankin kerran. Heti kun A oli osana rataa ja vauhti mukana menossa, Ilon aivot katosivat. Hupikin teki omatoimisesti agilityä. Lisäksi molemmat koirat pääsivät tekemään tokoa omatoimisesti. Toki koirat pääsivät myös uimaan, lenkkeilemään, leikkimään sukulaiskoirien kanssa ja kerjäämään grillattavia.

 Ilon tyttö Sanni.
 Ilon tyttö Mysti.
 Ilon poika Nooa.

Leirin aikana Hupille ammuttiin ensimmäistä kertaa, eikä Hupi ollut moksiskaan. Hupi kulki hihnassa rentona ja tyytyväisenä, eikä korvaansa lotkauttanut laukauksille.  Todella mahtavaa! Olen niiiin onnellinen ja kiitollinen.

Leiri oli mahtava kaikkineen. Omat koirat käyttäytyivät hienosti ja olin todella tyytyväinen niiden leirikäytökseen. Hupikin käyttäytyi niin hienosti, sen kanssa on koko ajan kivempi mennä ja tehdä. Leirille osallistui Hupin lisäksi neljä Ilon pentua, oli aivan parasta nähdä hienoja tyyppejä. Tämä Wirneen porukka on vaan ihan parasta, niin ihmiset kuin koiratkin. Ilo kuulua tähän hienoon porukkaan ja ei muuta kuin seuraavia rientoja odotellessa. 

 Ilon tyttö Noksu, Ilon tyttö Sanni, Ilon poika Nooa, Ilo, Ilon tyttö Hupi ja Ilon tyttö Mysti. Ja tarkennus jossain ihan muualla.

Kommentit

Suositut tekstit