Tuleeko meille pentu?


Lähiaikoina insta on vallattu pentukysymyksillä. Kovin kysytty ja selvästi myös kauhisteltu aihe. Tuleeko teille pentu? Aiotko ottaa pennun? Haluaisitko ottaa pennun? Miksi otat pennun? Aiotko todella ottaa pennun? Mitä teet pennulla? Mihin tarkoitukseen otat pennun? Kolme? Miksi et ota pentua? Mitä hyviä puolia? Mitä huonoja puolia? On tullut kannustusta, kauhistelua, jaettu onnistuneita ja epäonnistuneita kokemuksia. Eletty mukana.

Kerroin pentusuunnitelmasta aikaisemmin, joten en lähde sitä enää kertaamaan. Heti kun sain tietää, että Ilolla käytetään Warmaa, olin myyty. Warma oli ennestään tuttu koira ja olen ihaillut sitä aina. Pentukuume nosteli päätään, mutta yllättävän pitkään olin sitä mieltä, ettei pentua tule. Leikittelin toki välillä ajatuksella, mutta Hupin kanssa oli niin pitkään haasteita, etten tosissani antanut itseni miettiä pentua. Mitä lähemmäs pentujen syntymä tuli, sitä kovemmaksi pentukuume ja pakottava tarve saada oma Walo kasvoi. Röntgen pahensi lisää. Puhumattakaan siitä kun pennut lopulta syntyivät, kasvoivat ja kehittyivät. Tai omien lemppareiden löytymisestä.

Minä aloin tosissaan miettiä, että ottaisin kolmannen aussien. Päätin, että otan kolmannen. Laitoin Lauralle viestiä, että pitää yhden pennun minulle varattuna. Päätin, että ottaisin uroksen, koska ikäeroa Hupin ja pennun välillä on suhteellisen vähän. Mieheni oli alusta asti ajatusta vastaan ja lukuisista yrityksistäni huolimatta vastaus oli aina vain jyrkkä ei. Minä en ollut valmis luovuttamaan helposti, mutta omat terveyshuolet muistuttelivat itsestään ja en vain uskalla ottaa pentua ennen kuin tiedän, mikä minua vaivaa. Toinen päätökseeni vaikuttava tekijä oli Hupi. Hupi tarvitsee toistaiseksi aika tasaisen arjen ollakseen tyytyväinen ja sillä meni kuppi totaalisesti nurin jo meidän Hoppu-hoitokoirasta. Aloin miettiä, miten Hupi suhtautuisi pentuun, vaikka toisaalta varmasti ajan myötä olisi tottunut ja pitänyt hyvänä asiana toista koirakaveria omassa perheessä. Hupi tarvitsee kuitenkin aikaa kypsyä ja toivottavasti arki tasaantuisi ajan myötä ennen pentulaista.

Minulta on myös kysytty kummasta pentueesta olisin mielummin ottanut pennun, jos olisin tiennyt molemmista pentueista. Vähän epäreilu kysymys toisaalta. En vaihtaisi Hupia mihinkään ja tykästyin Piihin heti ensitapaamisella. Warman olen kuitenkin tuntenut kauemmin ja olen ihaillut sitä pitkään ennen pentuprojektia.

Eli meille ei valitettavasti tule pentua, sydän särkyi, surettaa ja tuntuu isolta virheeltä olla ottamatta pentua. Ilmoittauduin sijoitustytön pentujonoon ennen kuin edes oli varmaa kuka sijoitetaan ja mikäli kaikki sujuu hienosti, katsellaan pentujuttuja muutaman vuoden päästä uudestaan. Toivottavasti omat terveysmurheet on enää muisto vain, elämä rullaisi, Hupi olisi tasapainoisempi ja mies olisi siirtynyt jyrkästä eistä siihen ehkään.

Kommentit

Suositut tekstit