Sterilointi

Kuva Leila Luodemaa

Minä pelkään kohtutulehdusta ja nisäkasvaimia, joten oli selvä homma, että tulen sterkkauttamaan koirani jossain kohtaa kun pentuasiat on hoidettu ja tilanne sallii. Ilo sai kaksi pentuetta, mutta Hupia ei jalostukseen käytetty. Ilolla oli ensimmäiset juoksut yhdeksänkuisena ja Hupilla joskus vuotiaana. Ilo juoksi noin 5-6kk välein ja Hupi pisti vielä paremmaksi, alkoi juosta noin 4-5kk välein. Molemmat alkoi valmistautua juoksuihin hyvissä ajoin, karvanlähtö, merkkailu, haistelu, satunnainen korvien katoilu. Molemmille tuli varsin voimakkaat valeraskaudet, maitoa, läähätystä, apeutta kotona, petaamista ja leluille vinkumista. Etenkin Hupilla alkoi olla todella voimakkaita valeraskauksia, maitoa lensi, vinkulelut piti ottaa pois, ulkona etsittiin pesää jokaisesta mahdollisesta kolosta, kotona viihdyttiin sohvan alla ja niin edelleen. Aikamoista hormonimyllerrystä oli elämä!

Olen kuullut kokemuksia siitä, kuinka ennestään epävarmoista koirista tulee aiempaa epävarmempia ja se oli (leikkauksen riskien lisäksi) oikeastaan ainoa asia, joka minua mietitytti. Hupi on epävarma ja herkkä koira, joten näiden ominaisuuksien ei tarvisi vahvistua yhtään enempää. Olen kuullut myös päinvastaisista kokemuksista, jolloin nämä ominaisuudet on helpottanut leikkauttamisen myötä. Olen kuullut myös kokemuksista, joissa kausittainen kutina on helpottanut leikkauttamisen myötä. Toivottavasti  meilläkin  toimisi!

Hupi piti sterkata jo viime keväänä, mutta se aloittikin juoksut ennen kuin mitään näkyviä valeraskausoireita ilmeni ja jouduin perumaan varatun ajan. Olin varannut sille avoleikkauksen, joten onneksi peruuntui ja ehdin päätyä tähystykseen. Se onkin vähän sattumusten summa, että päädyin tähystykseen. Olin toki miettinyt sitä jo aiemmin, mutta halusin kohdut pois (oletin, että vain se ehkäisee kohtutulehduksen) ja avoleikkaus oli myös huokeampi vaihtoehto kun sterkattavia oli kaksi. Olin kuullut  avosterkoistakin hyviä kokemuksia tuttavapiiristä.

Kirjoittelin lähes vuosi sitten Ilon nisästä ja sen tarinan myötä pääsemme siihen, miten lopulta päädyin tähystykseen. Eläinlääkärin jälkeen yritin unohtaa koko nisän, mutta se stressasi säännöllisesti. Kysyin hierojan ja trimmaajakaverin mielipidettä, maitorauhaskudosta. Heinäkuussa hieroja kuitenkin tuumasi, että nisä tuntuu vähän erilaiselta ja eläinlääkärin voisi olla hyvä tsekata. Hän suositteli Reviiriä ja Pipsa Lampista, joten varasin ajan sinne 28.7.2020 Kaksi eläinlääkäriä tutki Ilon nisät ja Ilolta otettiin verikokeet. Molemmat eläinlääkärit olivat sitä mieltä, että patti ei tunnu perinteiseltä kasvaimelta ja paniikkiin ei ole syytä, mutta kyllä siellä muutos tuntuu päämaitorauhastiehyeen alueella. Sovimme, että syksyllä valeraskauden jälkeen muutosalue poistetaan ja Ilo sterkataan samalla. Reviiri tekee sterkat tähystyksellä, joten näin päädyin tähystykseen. Ilolla oli kaikki muuten ok, mutta punasoluarvot oli viitealueen alarajalla ja ne piti kontrolloida. Voi johtua juoksuista, mutta madotin molemmat eläinlääkärin suosituksesta. Seuraavaksi stressasin veriarvoja.

Verikoekontrolli oli 13.8.2020. Verikokeet oli normalisoitunut, joten huokaisin helpotuksesta ja jäimme odottamaan valeraskausajan loppumista. Sterkka oli 20.10.2020 kahdeksalta aamulla. Olin totaalisen paniikissa jättäessäni Ilon sterkattavaksi ja saatoin pillittää heti autolle päästyäni. Kotimatkalla kävin lähikaupassa kun puhelin soi, eläinlääkäri, paniikki. Jalat meinasi lähteä alta, mutta eläinlääkäri totesi heti alkuun, että kaikki hyvin ja soitti ilmoittaakseen, että viereinen nisä tuntuu vähän erikoiselta, joten se poistetaan samalla. Sain hakea Ilon päivällä kolmelta ja se oli ihan lääkepöhnässä. Aulassa Ilo vinkui (normaalisti ei vingu) ja yritti raapia vatsaa. Ostin skingeliä ajellun vatsan kutinaa hillitsemään. Sterkkahaavassa itsestäänsulavat tikit, mutta nisähaavojen tikit poistettiin eläinlääkärissä reilun viikon päästä. 

Kotona Iloa vaivasi vatsa selvästi. Haavat oli siistit, mutta mahdollisesti tuntui epämukavalta, jonka lisäksi ajeltu vatsa ja isot laastarit häiritsi selvästi. Ilo oli levoton, vaihtoi asentoa jatkuvasti ja välillä venytti itseään pitkäksi karvamadoksi. Myöhemmin laastarin irrotus oli ihan kamalaa. Koitin kastella sitä ja helpottaa irrotusta, mutta se oli todella tiukasti kiinni. Muuten hyvä meininki, Ilo alkoi nopeasti vaikuttaa kivuttomalta ja piti kieltää riekkumasta. Tästä kaikki kuitenkin lähti. Ripuli alkoi keskiviikkona eli seuraavana päivänä sterkasta ja ripuli jatkui on-offina monta päivää, vaikka välissä oli ripulittomia päiviä. Ripuloi siis 0-4krt/pv. Kokeilin kotikonstit, riisit, kanat, raejuustot, piimät, pienemmät annokset useammin, promaxit, maitohappobakteerit, erityisruoat, kaoliini-pektiinit, lisäjuotot ruiskulla ja soittelin muutaman kerran eläinlääkärien mielipidettä varmistaakseni, että tarvitseeko huolestua. Lauantaina Ilo alkoi myös oksentaa ja oksensi neljästi. Ruoka maittoi kaikesta huolimatta ja Ilon yleistila oli muuten hyvä, se olisi halunnut lähteä lenkille ja riekkua. Satunnaisesti ilmeisesti närästi, lipoi huulia, nieleskeli ja läähätti. Oksentamisen jälkeen soitin päivystykseen ja käskettiin ottaa yhteyttä, jos yleistilassa tapahtuisi muutosta  tai oksennus olisi rajumpaa. Yöllä Ilo ripuloi ja oksensi kahdesti. 

Sunnuntaina oli aamusta ok, mutta vähän väsyneempi. Yhtäkkiä alkoi taas läähättää voimakkaasti, tuijottaa eteensä silmät suurina ja vaikutti tuskaiselta. Soitin taas päivystävään Veteriin. Olimme samaa mieltä, että Ilo kannattaa käyttää näytillä kun kotikonstit ei selvästi tehoa. Yleiskunto ok, ei kuumetta, ikenet vähän nihkeät, leikkaushaavat siistit, ei arastelua missään. Paino oli pudonnut kilon tiistaista. Ilolta otettiin laajat verikokeet ja ne oli ok. Ilo sai pahoinvoinninestolääkettä ja oli nesteytyksessä muutaman tunnin. Ilo ripuloi alleen tai lähinnä valutti veristä haisevaa ripulia. Ilo olisi saanut tulla kotiin, mutta en uskaltanut ottaa ja eläinlääkärikin kannatti yöksi jäämistä, joten Ilo jäi hoidettavaksi. Maanantaina kuvittelin hakevani ennen työvuoroa pirteän ja jälleen hyvinvoivan Ilon, mutta toisin kävi. Ilo valutti ripulia edelleen, ei oikein suostunut syömään, joten joutuisi jäämään ainakin iltapäivään ja ajattelimme mieheni kanssa, että Ilo jäisi toiseksi yöksi hoidettavaksi varmuuden vuoksi. Illalla kuitenkin soitettiin, että saisin hakea Ilon kotiin. Ilo valutti edelleen vähän ripulia, mutta Iloa hoitavat ihmiset oli sitä mieltä, että Ilo on kotiutumiskunnossa ja ristiriitaisin ajatuksin hain sen kotiin.

Ilo innostui nähdessään minut ja kiskoi nelivetona ulos sairaalasta. Kulki remmissä reippaasti, ei valuttanut mitään, syöksyi autolle ja hyppäsi autoon ilman lupaa, joten aika selkeä merkki, että hän todellakin oli kotiutumiskunnossa. Ilo oli ollut nesteytyksessä, saanut pahoinvoinninestolääkettä ja sille aloitettiin myös suolistoantibiootti. Kotiin ostin Purinan erikoisnappulaa, jota se oli suostunut vähän syömään. Ilo sai myös Tylosin antibioottikuurin ja Kaopekt fortea. Diagnoosi suolistotulehdus ja ilmeisesti lääkkeet aiheuttajana. Yö meni hyvin ja Ilo nukkui rauhallisesti. Luulen, että Ilo valutti alleen siksi, koska vatsa sekaisin, tippa jalassa ja oudot olosuhteet.  Kotona ei valuttanut, ruoka maittoi ahnaasti ja aamulla tuli kiinteä pökäle, lähes itkin ilosta.

Ilo alkoi oikeasti toipua ja uskalsin huokaista helpotuksesta. Rahaa meni hirveästi. Minulla oli vakuutuksessa rajana 1000e ja se lähes täyttyi jo ensimmäisestä reissusta (nisät ja sterkka) eli muut meni omasta pussista, mutta onneksi puoliso auttoi hädässä ja pääasia, että koira selvisi. Pelkäsin jo pahinta kun sairaalahoidosta huolimatta olo ei alkanut kohentua. Olin aivan todella stressaantunut, paniikissa ja suorastaan hermoraunio. En saanut tehtyä mitään, en pystynyt keskittymään, itkin silmät päästäni ja tästä toipuminen veikin  kauemmin.

Tästä kaikesta johtuen Iloa alkoi ällöttää eläinlääkärit. 16.11.2020 käytin koirat rokotuksilla Veterissä ja Ilo todella muisti, että viimeksi hylkäsin sen sinne. Hienosti antoi tutkia itsensä ja voi sitä riemua kun tajusi, että reissu olikin tässä. Ilopomppuja melkein naamani korkeudelle, hihnan repimistä,  nelivetona pihalle ja  autolle.

2.11.2020 eläinlääkäri Pipsa soitti patologin tuloksia, eikä Ilon kummastakaan nisästä löytynyt kasvainta. Molemmat nisät poistettiin vasemmalta, toiseksi ja kolmanneksi ylimmät. Toiseksi ylimmässä nisässä oli voimakkaasti laajentunut karvatuppi ja kolmanneksi ylimmässä nisässä oli talirauhasen liikakasvu/kehityshäiriö. Molemmat harmittomia, eikä tarvitse olla huolissaan. Mikä helpotus, mahtavia uutisia!

25.11.2020 vähän takapakkia taas ja uusi reissu Veteriin. Iän myötä Iloa on alkanut närästää aina välillä, mutta se on aina mennyt nopeasti ohi ja viimeistään viilillä. Illalla närästi pitkästä aikaa, mutta ruoka maistui, tosin Ilo oksensi kaksi kertaa ruoan jälkeen. Yö meni ok ja Ilo rauhoittui nukkumaan, joten oletin tilanteen rauhoittuneen. Aamulla Iloa närästi selvästi, nieleskeli, venytteli ja oli vaisu. Piti lähteä kauppaan hakemaan viiliä, jota normaalisti on kaapissa jemmassa, mutta nyt ei ollut. Ilo alkoi oksentaa, ensimmäinen oksennus kirkasta nestettä ja toinen koostumukselta samaa, mutta veristä. Minä kun osaan aina hillitysti suhtautua kaikkeen, paniikki-itkut ja paniikkipuhelu miehelle, jonka jälkeen soitin eläinlääkäriin. Soitin vuorotellen Hakametsään ja Veteriin, mutta Veteristä vastattiin nopeammin, siellä Ilo oli ollut aiemmin hoidettavana suolistoasioista ja päivystysmahis, joten vein Ilon sinne. Iloa inhotti selvästi, mutta tutkimukset kesti kiltisti. Yleistila hyvä, lämpö normaali, aristeli ylävatsaa painellessa, mutta muuten ei aristelua ja vatsassa ei tuntunut mitään normaalista poikkeavaa. Tutkimuksen jälkeen Ilo taas kreiseili hyppimällä ilopomppuja melkein naamani korkeudelle, repi hihnaa ja haukkui. Ilolta otettiin laaja verenkuva ja tulehdusarvot, kaikki ok. Ilo sai suoneen pahoinvoinninestolääkettä ja vatsansuojalääkettä, sekä lääkkeet kotiin. Syynä oireilulle närästys. Vatsan toivuttua Ilolla vaihtui ruoka vähän kevyempään, kuppi siirtyi korokkeelle ja ruoka-ajat on säännölliset.  

Kaiken tämän jälkeen pelotti ihan hirveästi ajatuskin Hupin sterkasta, koska koirat on kuitenkin aivan lähisukua. Varmistin etukäteen, että voisinko tehdä kotona jotain ennaltaehkäisevästi. Suositeltiin syöttämään viikko etukäteen Inupekt fortea ja nostamaan sterkan jälkeen tupla-annokselle. Meille kirjoitettiin myös varmuuden vuoksi kaoliini-pektiiniä reseptille. Etukäteen ahdisti myös laastarin irrottaminen, etenkin herkemmän koiran kanssa ja kysyin voisiko laastari olla yhtään pienempi. Tämä huomioitiin ihanasti, teippipintaa jätettiin mahdollisimman vähän ja laastari irtosi itsekseen. Kotona Hupilla oli käytössä haavapuku.

Ennen sterkkareissua kävimme kuitenkin kertaalleen eläinlääkärissä, 14.12.2020 reissu Reviiriin. Hupilla on ollut kausittaista atopiatyyppistä kutinaa ja sitä vähän tutkittiin. Hupi on saanut kutina-aikana Nutrima Health Skiniä, Apoquelia, Nutrolin iho & turkkia, Probalansin BE-vitamiiniliuosta, sinkkiä ja sekä Avitalin shampoota. Olin kuullut Cytopointista kehuja, joten halusin testata sitä Apoquelin sijaan ja Hupi sai ensimmäisen pistoksen tällä reissulla (toisen 3.2.2021). Hupi tutkittiin kauttaaltaan ja otettiin näytteitä, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Apoquelin takia Hupilta otettiin perusveriarvot ja niissä oli vähän heittoja. Punasoluarvot viitealueen alarajalla, kuten Ilollakin silloin aiemmin oli. Saattaa johtua juoksuista ja madotin kuitenkin varmuuden vuoksi molemmat koirat. Fosfori juuri alarajalla, glukoosi hieman kohonnut (stressi saattaa nostaa) ja globuliinit vähän alhaiset, mutta nämä muut voi johtua lääkkeestä ja kontrolloidaan vähän myöhemmin. 4.1.2021 punasoluarvoista verikoekontrolli ja ne oli normalisoitunut. Odoteltiin  valeraskauden loppumista ja  sterkkaa.

Hupilla oli sterkka-aika 3.2.2021 kahdeksalta aamulla. Jännitti hirveästi, mutta kaikki meni hyvin. Päivällä hain Hupin ja Hupi oli aivan lääkepöhnässä, vinkui ja venkuroi.  Kotona nukkui rauhallisesti, satunnaisesti piippaili. Kotipihassa oli mielestään elämänsä kunnossa ja meinasi lähteä Ilon leikkiyritykseen. Hupi oli jo seuraavana päivänä oma itsensä ja sitä on joutunut rauhoittelemaan. Kotona osaa olla suhteellisen rauhassa, mutta ulkona sekoilee remmissä. Kengurubensaa meinaa olla aivan liikaa ja hyppimistä on vaikea pitää kurissa. Hupille ei tullut vatsaoireilua, mutta tosiaan syötin sille tupla-annoksella Inupekt fortea ja muutamana päivänä lisäksi omaa saccharomyces boulardiita. Ruoan sekaan laitoin laktoositonta piimää, mutta muuten meni normaalisti omalla ruoallaan. Ihanaa, että sterkat on ohi! Vielä viikko rauhallisempaa eloa ja kohti normiarkea.

Jatkossakin koirani sterkataan tähystyksessä. Toipuminen on nopeaa, riskit on pienemmät, haavat on olemattomat ja koirat vaikuttaa jo seuraavana päivänä  kivuttomilta. Mieluusti maksan muutaman satasen lisää tästä. Molemmilla koirilla oli siisti kohtu, joten  jätettiin surkastumaan itsekseen ja pelkät munasarjat poistettiin.

Kommentit

Suositut tekstit