Annoin pikkusormen, se vei koko käden

Aussiet nimittäin. En koskaan varsinaisesti ajatellut omistavani kolmea aussieta. Ennen kuin kuitenkin ajattelin. Ensimmäinen ajatus taisi herätä alkuvuodesta 2019 kun Ilon toinen pentuprojekti sai alkunsa. Aika ei ollut oikea, eikä puoliso ollut suostuvainen kolmanteen koiraan. Ajattelin ja ehkä vähän toivoinkin, että haave siitä kolmannesta katoaisi sen myötä kuin Ilon pennut lähtevät omille ihmisilleen. Näin reilu kaksi vuotta myöhemmin voin sanoa, että niin siinä ei kuitenkaan käynyt. Haave on ja pysyy. Välillä se on ollut hillittyä ja hallittua, välillä kaikkea muuta. Tunteiden vuoristorata on ollut melkoinen. Välillä olen ollut haljeta innosta, ollut totaalisen paniikissa, ollut hyvin malttamaton, olen kyseenalaistanut haaveitani, olen pitänyt itseäni hulluna. 

Aussie tuntuu omalta rodulta, joten rotua ei tarvinnut miettiä. Oli selvää, että rotu pysyisi samana. Kasvattajalistan otin vuosien jälkeen tarkempaan syyniin, vaikka toki olin mielenkiinnosta kasvattajalistaa ja pentueita katsellut vuosien varrella. Loppuvuodesta 2018 aloin pitkästä aikaa esittäytyä kiinnostaville kasvattajille ja kysellä suunnitelmia, se oli vuosien jälkeen samaan aikaan todella jännittävää ja kutkuttavaa. Muutamaa kasvattajaa ehdin käydä tapaamassa ennen kuin alkoi olla aika selvää, mitä haluan ja mistä. Heinäkuussa 2019 vierailin Pähkähullulassa, tutustumassa Outiin, hänen koiriinsa ja silloiseen K-pentueeseen. Vierailusta jäi hyvä tunne ja ajatukset selkeytyivät. Pähkähullua ottaa kolmas aussie, joten mistä muualta sen ottaisi kuin Pähkähullulasta?  Pidän Outista, samantyylisestä ajatusmaailmasta,  hänen koirista  ja  kasvateista. 

Samalla vierailulla rakastuin ensisilmäyksellä Outin Mi Sombra-koiraan Hupsiin, jota olin ihaillut etukäteen somessa. Minulle tuli tunne, että haluaisin Hupsin pennun. Hups sai ensimmäiset pennut toukokuussa 2020 ja minä haaveilin omasta pikkutopsista, mutta en uskaltanut pentua ottaa, koska korona ja epävarmuus, eikä puolisokaan ollut vieläkään suostuvainen. Kävin pentuja tapaamassa ennen luovutusta ja samalla reissulla tapasin somessa ihailemani Midnightin, joka oli suunnitteilla Hupsin toisen pentueen sulhoksi, loppuvuoteen 2021. Kiinnostava yhdistelmä, jota jäin odottamaan mielenkiinnolla. Tapasin molemmat koirat myöhemmin vielä harrastusten parissa. 

Hilda & Tjahppe ©Silja Jonsson

Tjahppe ©Silja Jonsson
Tjahppe ©Jakob

Helmikuussa 2021 kirjoittelin Outin kanssa ja sain ohimennen kuulla, että heille on Mi Sombra Nina Krammerin kanssa suunnitteilla yhteistyöpentue tulevalle kesälle. Narttu Hilda on Hupsin puolisisko, samasta isästä, Rangosta, joten sieltä puolelta suku oli samaa. Olin ihaillut somessa myös Hildan emää Tripiä, sekä muita sukulaisia. Hilda asuu Iisalmessa nautatilalla ja on jonkin verran paimentanut. Somessa Hilda ei ole, joten etukäteen en tiennyt siitä mitään, mutta kuulemani perusteella vaikutti hyvältä. Koska minä olen minä, paniikki toinen nimeni - ja kun oli aikaa miettiä geenitestejä, urosvalintaa ja juoksuja odotellessa - meinasin perääntyä. Kun Hilda oli astutusreissulla ja sain tietää, että sulhoksi valikoitui Tjahppe, joka asuu Ruotsissa porotilalla työkoirana, kiinnostuin entisestään ja kerroin, että haluan kuulla lisää. Tjahppea olin seurannut somessa ennestään sen verran, mitä siellä oli näkynyt, mutta en tiennyt siitä tai sen suvusta juuri mitään. Tjahppe, vanhemmat Tessa ja Tim, sekä Tessan isä Royal vaikuttivat kiehtovilta aussieilta. 

Mitä enemmän kuulin, sitä paremmalta kuulosti. Ajankohta olisi itselleni parempi, kesäpentu olisi helpompi (etenkin epävarmana korona-aikana sosialistamisen kannalta), voisin myös lopettaa jatkuvan vatvomisen ja stressaamisen kun pentusuunnitelmat aikaistuisi. Kaikkia näitä asioita pyöritellessäni kerroin olevani kiinnostunut pentueesta, mikäli sopiva narttu syntyisi. Tunteiden vuoristorata on ollut melkoinen ja monenlaisia tunteita on tullut käsiteltyä tälläkin pentumatkalla.

Hilda ©Outi Vataja

Seuraavaksi odoteltiin sitten ultraa, joka oli 10.05. ja siellä näkyi useampi pupsi kellumassa. Ultrapäivänä tilasin penturuoan ja -öljyn. Tätä ennen olin noin vuoden verran haalinut hiljalleen pentutavaraa, hihnoja, valjaita, pantoja ja leluja. Pedin, nimilaatan. Tästä se vain yltyi, karva-alusta, muutama erilainen aktivointilelu, treenileluja, kotileluja ja kohta huomasin, että kaikki oli hankittu. Röntgen oli 04.06. ja siellä näkyi kahdeksan pentua. Pennut syntyivät 09.06., sukupuolijakauma 5 narttua ja 3 urosta. 4 tummahkoa mustatrikkiä ja 4 sinimerleä. Hännissä 2 pitkää, 3 puolipitkää ja 3 töpöä. Saimme aktiivisesti kuulumisia, kuvia ja videoita, jonka myötä lemppareita alkoi muodostua.

Halusin tavata Hildan ennen pentujen syntymää, jotta muodostaisin siitä käsityksen ilman pentukuplaa. Niimpä 27.05. eli ultran ja röntgenin välissä ajoin Pähkähullulaan Seinäjoelle. Ovella Hilda oli ensimmäisenä vastassa, olin täysin vieras ihminen ja silti se otti minut vastaan ystävällisesti. Hetkessä olimme jo kuin vanhoja tuttuja, Hilda selvästi nautti huomiosta ja rapsutuksista. Hilda vaikutti hyvin tasapainoiselta ja tyytyväiseltä oloonsa, vaikka oli vasta edellisenä päivänä saapunut aivan vieraaseen paikkaan, vieraiden ihmisten (astutusreissun verran tutuille) ja koirien keskelle. Hilda otti lunkisti kun mitään ei tapahtunut, ei ollut yhtään levoton tai äännellyt. Toisten koirien leikkiessä se innostui välillä lähtemään mukaan ja tennispallon pyörittely kiinnosti. Hilda hurmasi minut ensitapaamisella ja tämän jälkeen olin varmempi pennun suhteen. 

 Alin kuva pyöreästä mammasta ©Outi Vataja

Kommentit

Suositut tekstit