Toinen tapaaminen ja paimennusklinikka

Hildan isä Rango












Toisen kerran tapasin pennut 17-18.07. Kahtena päivänä, koska olin yötä kasvattajan luona. Kasvattaja Outi järjesti neljän päivän paimennusklinikan lampaillaan. Klinikalla oli kouluttamassa itävaltalainen Mi Sombra aussiekasvattaja Nina Krammer, joka on myös pentujen Hilda-emän kasvattaja.  Minä pääsin osallistumaan klinikalle vain  kahtena päivänä  ja  vain kuunteluoppilaana. 

Lauantaina koulutuksessa hurahti noin 12h ja sunnuntaina noin 9h, eikä pois olisi malttanut millään lähteä, mutta meidän perheessä alkoi osittain arki loman jälkeen ja oli suotavaa olla kotona vähän aikaisemmin. Oli todella antoisa ja mielenkiintoinen viikonloppu rakkaan rodun ja kiinnostavan lajin parissa. Lähes kaikki koirat oli aussieita, mutta oli joukossa yksi bortsukin. Suurin osa koirista Pähkähullua tai Mi Sombraa, mutta oli siellä ainakin Titangusta, Shepmate'sia ja Tucker Creekiäkin. Mukaan mahtui kokemattomampia ja kokeneempia koiria. Aina yhtä mielenkiintoista nähdä omaa rotua edustettuna, mitä useampi ja erilaisempi yksilö samalla kertaa  -  sitä parempi. 

Molemmat päivät alkoi yhteisellä aamupalalla hallilla, jossa kävimme myös lounastamassa päivällä. Aamupala oli tarjolla pientä maksua vastaan, mutta haluamansa ruoan jokainen hoiti itse. Lauantaina Kotzonea ja sunnuntaina autossa salaattia jälkkäreineen. Aamupalalla Nina kertoi itsestään, koiristaan ja paimennuksesta. Jos olisi parempi kielipää, olisi saanut vielä enemmän irti paimennuskoulutuksesta, mutta meni se näinkin. Oli kiva nähdä tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Mukana oli mm. eräs, joka on lukenut minun blogiani, jonka myötä hän on alkanut haaveilla aussiesta ja nyt  vihdoin toteutti haaveensa - ja otti Pähkähullun Priiman pentueesta oman aussien.

Oli todella mahtavaa tavata Nina, sekä Ninan koira Rango, joka on Hildan isä. Olen ihaillut Rangoa somessa jo vuosia ja tuntuu, että jokainen Rangon tavannut ihminen on vain kehunut sitä. Pakko myöntää, että kahden päivän tutustumisen jälkeen en yhtään ihmettele, että miksi. Vaikutti hurmaavalta, tasapainoiselta, itsevarmalta ja työintoiselta koiralta, jolla toimiva on-off. Kivasti tervehti myös vieraita ihmisiä, kuten minua. Klinikalla Rango hengaili hihnassa tai vapaana paimennusaitauksen ulkopuolella vieraiden ihmisten ja vieraiden koirien keskellä. Nukkui silloin kun mitään ei tapahtunut ja kun tuli pieni vihje töistä, oli heti valmis hommiin. Välillä Rango odotti paimennusaitauksen ns. väliaitauksessa, jotta se oli nopeasti saatavilla avuksi hommiin, jos tilanne vaati. Oli todella kiehtovaa katsoa sen työskentelyä. Jopa sen liikkeet ja työskentely oli todella näyttävää. Myös Nina & Rango olivat  Outilla yötä, joten istuimme yömyöhään ulkona juttelemassa. Mielenkiintoista kuunnella pitkän linjan kasvattajan kertomuksia rodusta ja koirista. 

Viikonloppuun mahtui tottakai myös pentuja. Pennuilla ja Hildalla oli oma suojaisa aitaus laitumen vieressä. Saivat tuoksutella kauempaa lammastuoksua ja tavata lukuisia ihmisiä. Lauantaina Outi kantoi mustan pitkähäntäisen pennun minulle ja kysyi, että olisiko se hän? Sunnuntaina vietimme toisen tulevan omistajan kanssa aikaa pentuaitauksessa, oli mukava tavata ja jutella. Hän omistaa pentujen enon Kirin, jota olen seurannut somessa muistaakseni ihan pennusta asti. Pennut oli sosiaalisia ja leikkisiä. Ne leikkivät yhdessä, purivat, pussasivat ja taistelivat kivasti mm. hupparin naruilla. Yön nukuin samassa huoneessa, missä pentuaitaus pentuineen oli, hiljaista ja tyytyväisen oloista porukkaa, eikä mitään ääniä kuulunut. Hilda-emä nukkui välillä sohvalla jaloissani,   ihana.

Kommentit

Suositut tekstit