Paimennuskuplassa

Vuosien haaveilun jälkeen voin sanoa, että me harrastamme paimennusta. Vihdoin! Ei vieläkään niin säännöllisesti kuin haluaisin, mutta edes vähän useammin kuin joskus ja jouluna. Asumme Pirkanmaalla, eikä täällä ole ollut paimennuspaikkoja. Muutenkaan en ihan mihin tahansa lähtisi paimentamaan, koska paikoissa on eroja. Metkan kasvattaja Outi asuu Seinäjoella ja hän vetää siskonsa Ullan kanssa paimennuskoulutuksia Paimennuskuplassa. He kouluttavat juuri siihen tyyliin, mikä minulle on mieleen. Eläimiä ja ihmisiä kohdellaan kauniisti, kuten kuuluu. Treenit vedetään aina eläimet edellä. Löytyy lampaita, ankkoja ja hanhia. Toivottavasti joskus nautojakin. Aina voi hyvin, avoimin ja rennoin mielin lähteä treeneihin -  ja kotiin.   Ei tarvitse jännittää mitään.

Tähän väliin huomio, että nyt myös Pirkanmaalta löytyy Villastu ja Teeren tila, jossa pääsee paimentamaan, joten toivottavasti voimme aktivoitua vielä lisää kun Seinäjoelle asti ei pysty ajelemaan niin usein kuin haluaisi. Matkaa kertyy kuitenkin  aina reilu 300km/reissu. Jos pystyisin, kävisin  viikoittain, mutta toistaiseksi näillä mennään ja parempi tämäkin kuin ei mitään. Metka on käynyt koirapalvelu Villastun lampailla kertaalleen ja ensi viikolla se pääsee Teeren tilan lampaille.

Ensimmäistä kertaa kävimme Paimennuskuplassa paimentamassa marraskuussa. Tai siis Metka kävi kun kasvistäti järkkäsi Pähkähullun paimennuspäivät. Toisen kerran Pähkähullun paimennuspäivillä helmikuussa ja silloin kahden päivän verran. Maaliskuussa kaikki kolme pääsivät paimentamaan. Silloin Ilo oli käynyt lampailla ehkä noin kuusi kertaa  ja  Hupi  kerran aikaisemmin.  

Metkan ensimmäinen kerta lampailla. © Pauliina Rothman

Tähän mennessä Ilo ja Hupi on tainnut käydä kuudesti paimentamassa Paimennuskuplassa. Viimeksi kesäkuussa, joten harmittavan pitkä väli tullut olosuhteiden pakosta. Toivottavasti pian!

En nyt ala yksityiskohtaisesti näin jälkikäteen käymään läpi, mitä missäkin treeneissä on tehty, mutta kerron yleisesti, mitä kukin koirista on treenannut. Paimennukseen liittyen on kirjoitettavaa paimennustaippareista ja syyskuisista Pähkähullun  paimennuspäivistä, mutta  niistä  myöhemmin.

Ilo on nuorempana ollut varsin vauhdikas, innokas, kiihkeä ja äänekäs. Viimeisimmissä treeneissä ennen Paimennuskuplaan siirtymistä Ilo ei ollut oma itsensä, se ei tehnyt hommia normaalilla asenteella, vaikutti epävarmalta ja jätti hommia  vajaaksi. Se harmitti, koska Ilo ei oikeasti ole sellainen, mutta Paimennuskuplassa normaali Ilo on palannut ja se on ollut ihanaa. Toki työstämme nimenomaan sitä mielentilaa, rauhaa ja hillintää - ja siinä riittää työstöä. Ilo on kuitenkin onneksi harmiton, kiltti ja tottelevainen, eikä tarvitse olla huolissaan. Ilo on todella kiinnostunut lampaista ja se pitää koko laumaa aktiivisesti silmällä. Ilon kanssa on katsottu ainakin lampaiden hillittyä lähestymistä, lauman ottamista hallintaan kulmaan (ja luopumista), stoppeja ja kuljetuksen alkeita.

Hupi on tuttuun tapaansa osoittanut epävarmuutta myös lampailla. Se on kuitenkin saanut kehuja, että kun se epävarmuus väistyy, siitä tulee varmaan hieno paimen. Hupi väläyttelee ajoittain kaunista tekemistä epävarmuuden takaa ja se pitää hyvin lampaita silmällä. Hupin epävarmuus näkyy  lähellä laumaa haukkumisena ja syöksyilynä (ei yritä näykkiä tai edes mene lampaille vaan tekee sellaisen syöksähdyksen). Hupin itsevarmuus on kasvanut treenin myötä. Alkutreeni on aina vaikein. Hupi on tehnyt aikalailla samoja asioita kuin Ilo.  Sen  kanssa vahvistetaan  itsevarmuutta.

Metka on nuorena koirana lähinnä sytytellyt lampaille. Sillä on ollut vähän vaihtelevaista menoa. Kakan syöminen on kiinnostanut todella paljon ja se vähän ärsyttää. Lähinnä siksi, koska Metka muutenkin on syönyt asioita, mitä ei pitäisi ja närästellyt ajoittain. Tuntuu, että se kakka on välillä myös vienyt ajatuksia liiaksi hommista, vaikka toisaalta Metka pitää lampaita silmällä jopa kakkaa mussuttaessa. Nyt kesän myötä tuntuu, että kakkaa ei syödä niin hirveästi kuin tähän asti, joten ehkä se vielä jää. Metka on saanut tehdä lähinnä sitä, mitä itse tuumailee. Välillä väläytellyt todella kauniita pätkiä ja odotan innolla millainen paimen siitä vielä tuleekaan. Metka on kiltti, kohtelias ja hillitty eläinten  kanssa. Ei jännitä  eläimet ja näyttää   olevan mukava   rento meininki hommissa.

© Emmi Korpela
© Emmi Korpela
© Emmi Korpela
Kaikkien kanssa välillä minä olen ollut lampailla, välillä kouluttaja, välillä koira liinassa ja välillä vapaana. Aitauksia on vaihdeltu koiran ja sen kertaisen treeniaiheen mukaan. Aitauksia löytyy joka lähtöön, pyöröstä pienempiin kulmikkaisiin,  isoihin laitumiin esteineen ja jopa ihaniin metsäteihin. 

Laumasta luopuminen on suuressa arvossa. Myös lopettamisen pitää olla kivaa ja  koiralle arvokasta.   Olen  palkannut koiria  lelulla   lampaista  toiseen suuntaan ja  se  on kaikkien  mieleen. Ennen kuin lampaille pääsee alkuunkaan, kävellään koiran kanssa aitausta ympäri niin kauan, että koiran mielentila on töihin sopiva. Lampaista ei välitetä vaan ne saavat mennä mielensä mukaan. 

Paimennus ei missään nimessä ole minulle helpoin laji. Minulla on jonkinlainen hahmottamisongelma ja tällaiset lajit, jossa tapahtuu koko ajan (kuten paimennus ja agility) on haastavia. Paimennuksessa pitää huolehtia itsestäni, koirasta ja lampaista. Tilanne elää koko ajan. Olen kuitenkin innokas oppimaan ja toivottavasti ajan myötä pääsen koko ajan paremmin tähän kiehtovaan lajiin sisälle. Se on vaan niin käsittämättömän mageeta nähdä koira siinä hommassa, mihin se on jalostettu. Nähdä ne luontaiset vietit  ja  vaistot.  Kuinka   koira usein   tietää paremmin. 

Kommentit

Suositut tekstit