Kuka minä olen

©valokuvaaja Mira Kuhlman

Olen Jenny Söderlund, 30-vuotias aussieharrastaja Tampereelta. Sellainen sekametelisoppa, mutta kuitenkin ihan hyvä tyyppi. Perheeseen kuuluu koirien lisäksi puoliso ja 11-vuotias tytär. Koiraharrastus vie kaiken vapaa-ajan, joten muita harrastuksia ei enää oikeastaan ole. Tykkään perheestä, ystävistä, koirista, hevosista, luonnosta, Lapista, vuodenaikojen vaihtelusta, väreistä, tuoksuista, valokuvauksesta, lenkkeilystä, ratsastuksesta, keikoista, lukemisesta, kirjoittamisesta, musiikista, elokuvista, retkeilystä, auringonlaskuista, kuutamosta, tähtitaivaasta ja revontulista.

"All you need is love... and a dog."

Koirahistoria on varsin värikäs. Perheessä on ollut kuusi kodinvaihtajaa ennen kuin minulle ja myöhemmin myös kotikotiin astui ensimmäiset pennut. Nuorin on tullut 2-vuotiaana ja vanhin lähemmäs 10-vuotiaana. Rotuja kääpiövillakoirasta rottweileriin ja beagleen. Viimeisimmän kodinvaihtajan jälkeen päätin, ettei enää kodinvaihtajia. Villakoiria on ollut perheessä vuodesta 2004. Äidille puhkesi astma ja villakoira osoittautui sopivaksi roduksi. Ilo on ensimmäinen harrastuskoirani, vaikka koiria onkin ollut. Vasta kolmannen villakoiran myötä aloin olla tietoinen koiraharrastuksista, joten siitä se ajatus omasta harrastuskoirasta lähti kypsymään ja kasvamaan.

 Jenny tokossa ©Jenna Oinonen

Jenny agilityssä ©Maija Ryd

Haaveilin pennusta aina, mutta en saanut. Alkaessani  miettiä rotuja, jäi mieleen aussie, bortsu ja tolleri. Aussie kiehtoi eniten ja alkuvuodesta 2011 tutustuin aktiivisesti rotuun, näin erilaisia aussieita, juttelin kasvattajien ja muiden rotuihmisten kanssa. Rodussa kiehtoo luonnekuvaus, terveystilanne, monipuoliset harrastusmahdollisuudet, sopiva koko, rakenne, miellyttävä ulkonäkö ja helppo turkki. Älykkyys, vauhti, energia, into ja palava halu tehdä töitä. Halu osallistua kaikkeen. "Australianpaimenkoira on vilkas ja älykäs käyttökoira, jolla on voimakas paimennus- ja vartioimisvietti. Se on palveluhaluinen, joten se on erinomainen seuralainen sekä monipuolinen ja helposti koulutettava koira, joka suorittaa saamansa tehtävät tyylikkäästi ja innolla." Kursivoitu

Parin vuoden sisään löysin kiinnostavat kasvattajat. Hiljalleen hahmottui selkeämmin, millaista koiraa olen etsimässä. Jälleen kerran kasvattajalistaa selatessani törmäsin uuteen kasvattajaan ja otin yhteyttä Wirneen Lauraan alkuvuodesta 2012 ja ensimmäisen kerran tapasimme loppuvuodesta. Päivän päätteeksi olin varma, että haluan aussien juuri Wirneeltä ja vajaan vuoden päästä meille muutti Ilo. Ajan myötä aloin haaveilla toisesta aussiesta, minun oli saatava Ilon pentu ja meille muutti Hupi. Omien myötä rakkaus rotua kohtaan on kasvanut entisestään, joten yhtäkkiä huomasin haaveilevani kolmannesta aussiesta. Vuosien jälkeen selasin kasvattajalistaa sillä silmällä, kirjoittelin kiinnostaville kasvattajille ja tapasin muutaman kasvattajan ennen kuin päätin, että haluan seuraavan koiran Pähkähullun Outilta. Aussie on rotuni. En halua enempää, en vähempää. Aussiet vei sydämeni ja koiraharrastuksesta on tullut enemmän kuin  pelkkä harrastus.


Koiraharrastus on vienyt minut täysin mukanaan, enkä muista aikaa ennen koiraharrastusta. En keksi parempaa tapaa käyttää aikaani tai rahaani kuin koirat. Koiraharrastus on antanut minulle aivan älyttömän paljon. Muuttanut, kasvattanut ja kehittänyt minua. Olen saanut rohkeutta, itsevarmuutta ja tullut ulos kuorestani. Olen kokenut monenlaista, mitä en olisi ilman koiria kokenut. Olen poistunut jatkuvasti omalta mukavuusalueeltani ja siksi kehittynyt entisestään. Olen tavannut upeita ihmisiä, kokenut upeita hetkiä. Koirat on rikastuttanut elämää melkoisesti.

Jenny paimenessa ©Milli Lehtinen

"Elämä ilman koiraa on kuin pitkä matka ilman majapaikkaa."

Toiveesta todeksi-blogin perustin ennen kuin Ilo syntyi. Halusin höpötellä johonkin pentukuumeessa. Blogi on kulkenut matkan pitkästä pennun odotuksesta pentuarkeen, siitä kohti koiramaista arkea ja harrastusmaailmaan tutustumista - ja hurahtamista. Blogiin mahtuu arkea, juhlaa, retkiä, reissuja, seikkailuja, ylämäkiä, alamäkiä, treeniä, harrastuksia ja mielipiteitä. Blogi toimi meidän treenipäiväkirjana, mutta tänne on tullut päivitettyä myös kaikkea muuta. Tarina siitä, kuinka toiveestani tuli totta monella eri tapaa. Eräänlainen kasvutarina, koska blogi on kasvanut ja kulkenut mukanani. Enää en ole se sama tyyppi, joka aloitti silloin 2013.  Nykyään blogi on siirtynyt instan tieltä ja blogin kohtalo on ollut epäselvä, koittaisiko jatkaa vai lopettaisiko suosiolla? Kolmannen pentumatkan haluan kuitenkin samanlailla talteen kuin kaksi ensimmäistä, joten ainakin pentuajan koitan olla aktiivinen. Katsotaan tuleeko tästä enää mitään.  Instagram

Kuvausvermeet:
Canon EOS 550D
Canon EF 85mm f/1,8 USM
Canon EF 50mm f/1,8 STM
Canon EF-S 18-135mm f/3,5-5,5 IS

Suositut tekstit